Rehellisyyden nimissä on hyvä mainita heti näin alkuun, että mahtipontisesta otsikosta huolimatta tuiottaa peilistä takaisin lähinnä jenkkakahvakuningatar. Lienevätkö sukua toisilleen. Ainakin molemmat ovat omana aikanaan hallinneet tätä vartaloa. Kahvakuulakuningattaren valtakaudella valtakunnassa tarjottiin paljon vihanneksia ja hedelmiä. Päivittäiset juoksulenkit, lihaskuntoharjoitukset sekä aktiivinen uimahallin käyttö kuuluivat viikko suunnitelmaan. Kuningatar piti valtakunnastaan hyvää huolta mikä näkyi sekä ulkopuolisten kateutena, että omana onnena. Valtakunnassa oli kaikki hyvin.

Sitten kahvakuulakuningatar huomasi olevansa onnellisesti raskaana. Onnesta sekaisin hän luovutti vallan ilkeälle ja niin ikään raskaana olevalle sisarpuolelle, jenkkakahvakuningattarelle. Valtakunnassa oli vielä pitkään kaikki hyvin. Olihan edellinen hallitsija pitänyt siitä hyvää huolta. Uusi kuningatar yritti kuitenkin vain mielistellä valtakuntaansa. Hän lopetti viikottaiset liikunta harjoitteet ja toi tilalle lepoa - paljon lepoa. Levossa lihas kasvaa, hän uskotteli itselleenja valtakunnalleen. Hän määräsi valtakuntaansa suklaan syönti kiintiön, jonka päivittäisestä saavuttamisesta hän oli tehnyt uuden elämäntehtävänsä. Valtakunta mureni hiljalleen. Ja kun kahvakuulakuningatar oli viimein synnyttänyt kuopuksensa ja oli valmiina palaamaan valtaan, oli valtakunta tuhoutunut.

Tämä ei ole lupaus. Minä en lupaa mitään. En lupaa onnistuvani tavoitteissani. En lupaa, että valtakunta saavuttaa entisen loistonsa kesään mennessä tai ehkä ikinä. Mielestäni siihen tarvittaisiin jo ihmettä sekä kirurgin avustusta. Sen sijaan lupaan tehdä parhaani ja luoda toivoa myös muihin huonosta hoidosta kärsiviin valtakuntiin. Ei luvata mitään - mutta tehdään sitäkin enemmän. Ethän sinäkään lupaa?!